Skip to main content

Alppiruusulaakso

Cornus mas - punamarjakanukka

cornus_mas_schonbrunner_gourmet-dirndl_kukat.jpg

Punamarjakanukka on iso pensas tai monirunkoinen puu ja kotoisin Keski- ja Etelä-Euroopasta sekä Vähä-Aasian ja Kaukasuksen alueelta. Se on ikivanha, jo roomalaisten viljelemä koristepuu ja monikäyttöinen hyötykasvi. Varhain keväällä ennen lehtiä puhkeavat keltaiset kukat ovat tärkeitä mehiläisille, syksyllä kypsyvistä punaisista marjoista tehdään terveellisiä ja herkullisia säilykkeitä, ja marjojen sisällä olevista isoista siemenistä voidaan puristaa korkealaatuista öljyä. Puuaines on kovaa ja niin tiheää, ettei se kellu vedessä, ja sitä on käytetty työkalujen valmistamiseen.

Suomessa punamarjakanukkaa on jostain syystä harvoin edes kokeiltu, vaikka sillä on meitä ympäröivissä maissa satojen vuosien viljelyhistoria. Mustilassa kasvaa yksi ainoa vanha pensas Alppiruusulaakson pohjoisreunalla. Se ja muutamat nuoremmat istutukset ovat kuitenkin menestyneet hyvin. Ne ovat toistaiseksi jääneet pienikokoisiksi, ja kauneimmillaan ne ovat kukkiessaan varhain keväällä, yleensä jo toukokuun alussa.

Nykyisin merkittävää punamarjakanukan jalostustyötä tehdään mm. Itävallassa, Latviassa ja Puolassa, josta koeaineistoa on saatu myös Mustilaan. Mahdollisuudet saada siitä uusi monikäyttökasvi ainakin eteläisimpään Suomeen ovat varteenotettavat, kunhan ensin löydetään meille sopivimmat lisäyslähteet ja lajikkeet.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Punamarjakanukka
Heimo: 
Cornaceae
Suku: 
Cornus
Laji: 
mas
Koko: 
2–5 m.
Kotipaikka: 
Eurooppa rajoittuen pohjoisessa Saksaan, idässä Kaspianmereen, etelässä Välimereen ja lännessä Biskajanlahteen.
Kuvaus: 
Pieni puumainen pensas, rungon kuori vanhemmiten kauniisti hilseilevä, keltaiset kukat toukokuun alussa, punainen oliivinmuotoinen luumarja, syysväri hieman epämääräinen punertava.
Kasvupaikka: 
Aurinko–puolivarjo, runsasravinteinen, tuore. Pitää hiekka- ja sorapitoisesta maasta, mutta kasvaa myös savisemmassakin, kalkinsuosija.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–II.

Corylus colurna - turkinpähkinä

Turkinpähkinä kasvaa kotimaisesta pähkinäpensaasta poiketen isoksi, yksirunkoiseksi ja latvukseltaan säännöllisen kartiomaiseksi puuksi. Kaarna on kauniin korkkimainen ja korkkia muodostuu myös oksiin, jotka kesällä kuitenkin jäävät tuuhean, kauniin peittävän lehdistön alle. Syksyllä kypsyvät syötävät mutta kovin pienet pähkinät ovat tiiviinä 3–8 pähkinän rykelmänä, jokainen kapealiuskaisen suojuksen ympäröimänä.

Turkinpähkinä on kotoisin Kaakkois-Euroopasta ja Länsi-Aasiasta. Se kasvaa luontaisena tuoreissa, runsasravinteisissa, varjoisissa sekametsissä ja myös vuoristossa yli 1000 metrin korkeudella. Koska se kestää myös kaupunkien ilmansaasteita, sitä käytetään koristepuuna Keski-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Myös Lounais-Suomessa se näyttää menestyvän, ja Mustilassakin turkinpähkinä on alkutotuttelun jälkeen viihtynyt toistaiseksi hyvin.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Turkinpähkinä
Heimo: 
Betulaceae
Suku: 
Corylus
Laji: 
colurna
Koko: 
Luontaisena 15–25 m, Suomessa jää matalammaksi.
Kotipaikka: 
Kaakkois-Eurooppa ja Länsi-Aasia.
Kuvaus: 
Latvukseltaan säännöllisen kartiomainen puu, jolla kauniin rosoinen, korkkimainen kaarna. Keväällä koristeelliset riippuvat hedekukinnot, syksyllä kypsyvät syötävät pähkinät.
Kasvupaikka: 
Puolivarjo, runsasravinteinen, tuore.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I (II). Eri alkuperiä on toistaiseksi kokeiltu vain vähän.

Cotoneaster lucidus - kiiltotuhkapensas

Tuhkapensaat ovat ruusukasvien (Rosaceae) heimon laaja ja kirjava, noin 300 lajin suku pohjoisella pallonpuoliskolla. Suku koostuu lehtensä varistavista ja eriasteisesti ainavihannista lajeista, joista matalimmat ryömivät alle 30-sentttisinä juurtuen versoistaan ja puumaiset kohottavat latvansa jopa 15 metrin korkeuteen. Suomessa esiintyy luonnonvaraisena yksi laji: kallio- eli pohjolantuhkapensas (C. scandinavicus).

Keski-Aasiasta kotoisin oleva kiiltotuhkapensas on meillä yleisimmin kasvatettu tuhkapensas. 1960- ja 1970-luvuilla se oli toiseksi eniten viljelty aita- ja koristepensas. Oksisto haarautuu tiheästi, ja pensaasta voi kasvattaa erinomaisen leikatun aidan. Jalonnettuna kotipihlajan (Sorbus aucuparia) tai orapihlajan (Crataegus) korkealle perusrungolle siitä kehittyy kaunis pikkupuu.

Mustilassa kiiltotuhkapensas viihtyy monenlaisilla paikoilla. Etelärinteen ja Alppiruusulaakson luoteisosan pensaiden oksat kaareutuvat kauniisti, ja parhaimmillaan ne ovat kiiltävien, pienten lehtien loistaessa punaisessa syysvärityksessä. Oma koristearvonsa on myös munanmuotoisilla, kiiltävänmustilla, syömäkelvottomilla marjoilla. Niiden myrkyllisyydestä on joskus keskusteltu, mutta myrkytyksiä ei liene todettu.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Kiiltotuhkapensas
Heimo: 
Rosaceae
Suku: 
Cotoneaster
Laji: 
lucidus
Koko: 
2,5 m pensas.
Kotipaikka: 
Altai, Baikal-järven eteläpuoli ja Mongolia.
Kuvaus: 
Kesävihanta, siirottava- ja tiheäoksainen pensas. Punertavanvalkoiset huiskilokukinnot. Välkehtivän tummanvihreät, paksuhkoilta näyttävät, ehytlaitaiset, soikeanpuikeat lehdet. Kiiltävänmustat marjat. Kirkkaanpunainen syysväritys.
Kasvupaikka: 
Aurinko–varjo, vähä–keskiravinteinen, kuiva–tuore kasvupaikka. Hiekka ja moreeni sopivat hyvin. Ei seisovaa vettä, ei savimaata, ei aurauslumia pensaitten päälle, arka tiesuoloille. Märässä sairastuu toisinaan johonkin sienitautiin, joka on vähentänyt ajoittain pensaan käyttöä.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–VI.

Vipuvoimaa EU:lta    AEKR        elykeskus_vari_fin

Syndicate content