Skip to main content

Alppiruusulaakso

Aristolochia manshuriensis - idänpiippuköynnös

Amerikkalaisen lännenpiippuköynnöksen (A. macrophylla) itäaasialainen vastine on vasta viime aikoina saatu Suomeen viljelyyn. Mikäli pitää lännenpiippuköynnöksen rehevyydestä, on vielä suurilehtisempi idänpiippuköynnös houkutteleva vaihtoehto. Lajit poikkeavat toisistaan myös kukkien värin puolesta: idänpiippuköynnöksen kukat ovat kellanvihreät, kun lännenpiippuköynnöksellä ne ovat punaruskeat. Tupakkapiippua muistuttavat kukat jäävät kummallakin lajilla lehdistön kätköihin. Pergoloiden ja portinpielien koristukseksi kumpikin piippuköynnös on mitä mainioin, kunhan paikka ei ole liian avoin.

Ruotsalaisten viljelyyn ottama korealainen kanta on saanut sikäläisen eliittikasvistatuksen ja sitä pidetään siellä amerikkalaista lajia kestävämpänä. Mustilan Alppiruusulaaksossa kasvavat nuoret köynnökset ovat peräisin Vladivostokin seudulta Tyynenmeren rannikolta, eivätkä mahdollisesti ole yhtä kestäviä kuin korealaiset vuoristoalkuperät.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Idänpiippuköynnös
Heimo: 
Aristolochiaceae
Suku: 
Aristolochia
Laji: 
manshuriensis
Koko: 
4–6 m, köynnöksen tuen korkeuden mukaan.
Kotipaikka: 
Kiina ja Korea.
Kuvaus: 
Reheväkasvuinen, isolehtinen ja helppohoitoinen köynnös.
Kasvupaikka: 
Puolivarjoinen, ravinteikas ja tuore maa. Ei viihdy avoimella paikalla.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–?. Toistaiseksi hyvin vähän kokemuksia Suomessa.

Cercidiphyllum japonicum - (pikkulehti)katsura

cercidiphyllum_japonicum_yk_goteborg_jreinikainen.jpg

Katsura on kotiseutunsa Japanin metsätalouspuita ja kasvaa siellä jopa 30 metrin korkuiseksi. Euroopassa se jää huomattavasti pienemmäksi puuksi tai suureksi pensaaksi.

Katsuran lehdet ovat miltei pyöreitä, nyhälaitaisia, ja asettuneet oksille säännöllisiin kulmiin. Tästä syntyy katsuralle omintakeinen kaunis kasvutapa, joka on tehnyt siitä yhden arvostetuimmista koristepuista, vaikkei sillä ole näyttäviä kukkia tai hedelmiä. Syksyllä lehdet saavat valkoisesta punaisen eri sävyihin vaihtelevan, mutta pääasiassa keltaisen syysvärin. Maahan varisseista lehdistä leviää imelä tuoksu, jota on verrattu piparkakkuihin, poltettuun sokeriin ja vaniljaan.

Katsuraa on viljelty Suomessa harvinaisena jo vuosikymmenien ajan. Se on Suomessa usein alkuperältään tuntematonta keskieurooppalaista taimistokantaa, joka saattaa kylminä talvina paleltua eteläisimmässäkin Suomessa. Toisaalta Göteborgin kasvitieteellisessä puutarhassa kasvavaa luonnonkantaa on viljelty menestyksellä Oulussa asti. Näyttääkin siltä, että riittävän kylmiltä seuduilta kerätty alkuperä menestyy olennaisesti paremmin, ja olisi hyvin käyttökelpoinen koristepuu Etelä- ja Keski-Suomessa.

Katsura on vaatelias lehtometsien puu, joka hyvin menestyäkseen vaatii syvämultaista, routimatonta maata, joka ei saisi todella kuivua kertaakaan kesän aikana. Katsura tulee toimeen myös kuivemmalla paikalla, mutta jää tällöin pensaaksi. Valoisuuden suhteen se ei ole yhtä vaatelias, vaan sietää kevyttä varjoa. Muun puuston tai rakennusten suojassa sen varhain puhkeavat lehdet ovat paremmin suojassa keväthalloilta.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
(Pikkulehti)katsura
Heimo: 
Cercidiphyllaceae
Suku: 
Cercidiphyllum
Laji: 
japonicum
Koko: 
2–12 m puu tai pensas.
Kotipaikka: 
Japani, Länsi-Kiina.
Kuvaus: 
Pyöreitten lehtien ja kauniin lehtiasentonsa ja kasvutapansa johdosta arvostettu pieni koristepuu. Kaksikotinen. Lehdet ovat puhjetessaan punaiset, kesällä vihreät. Syysväri vaihtelee lähes valkoisesta keltaisen ja oranssin eri sävyjen kautta violettiin. Maahan karisseista lehdistä leviää imelä tuoksu.
Kasvupaikka: 
Auringossa tai puolivarjossa, tuoreessa tai kosteassa, ravinteikkaassa maaperässä. Paras kasvupaikka on syvämultainen maa, joka ei saisi kuivua kesällä.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I (II–IV). Alkuperien välillä on kestävyyseroja.

Cornus alternifolia - lännenpagodikanukka

cornus_alternifolia_kukat_jsaarinen.jpg

Laajalla alueella Pohjois-Amerikan itäosissa luontaisena kasvava lännenpagodikanukka on meillä harvoin käytetty, erittäin kaunis pensasmainen puu. Sen koristeellisuus tulee parhaiten esiin kun monikerroksinen, arkkitehtonisesti kaunis latvus on levittäytynyt täyteen mittaansa.

Pensas kukkii alkukesällä lehtevänä valkoisin pienin kukkatertuin. Syyskesällä kehittyvät sinimustat, syömäkelvottomat marjat näyttäviin tulipunaisiin kukkaperiin. Kauniisti kuvioidut lehdet saavat syksyllä violetin, oranssin ja keltaisen sävyissä läikehtivän syysvärin. Talvella korostuu punaruskeiden oksien veistoksellinen rakenne.

Lännenpagodikanukka on varjoisten, soistuvien metsänreunojen ja rantojen asukki, joka ei viihdy karuilla tai kuivilla paikoilla. Muutoin se vaikuttaa elinvoimaiselta, terveeltä ja sopeutuvaiselta koristekasvilta. Talvenkestävyytensä ja monipuolisten käyttö- ja kauneusarvojensa vuoksi se on yksi parhaista Mustilan Amerikan-keruumatkojen uusista koristepuulajeista. 

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Lännenpagodikanukka
Heimo: 
Cornaceae
Suku: 
Cornus
Laji: 
alternifolia
Koko: 
3–5 m puu tai pensas.
Kotipaikka: 
Pohjois-Amerikan itäosat.
Kuvaus: 
Pieni kesävihanta puu tai pensas, jolle tyypillistä kerroksellisesti vaakatasoon asettuva leveä latvus. Soikeat lehdet vuoroittan versoja pitkin. Näyttävä kukinta alkukesällä. Marjat syömäkelvottomat, mutta evitä myrkylliset. Komea oranssi tai punainen syysväritys.
Kasvupaikka: 
Puolivarjo tai varjo, runsasravinteinen, tuore ja hapan kasvualusta.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–III.

Vipuvoimaa EU:lta    AEKR        elykeskus_vari_fin

Syndicate content