Skip to main content

Alppiruusulaakso

Rhododendron Seidel-ryhmä - Seidelin alppiruusut

rhododendron_seidel_13_kukinta_jsaarinen.jpg

Seidelin alppiruusuristeymillä tarkoitetaan Seidelin taimistolla Kaakkois-Saksassa jalostettuja, hyvän talvenkestävyyden maineessa olevia alppiruusulajikkeita. Ne ovat kauan kiinnostaneet kasvien käyttäjiä ankarammassa ilmastossa, vaikka alussa Seidelien rodoviljely keskittyi ainavihantien hyötö- ja ruukkurodojen viljelyyn ilman talvenkestävyystavoitteita.

Ensimmäiset alppiruusuristeytykset Seidelin taimistolla Grüngräbchenissä Dresdenin lähellä tehtiin 1891, mutta lajikkeita päästettiin kauppaan vasta 1906 koeviljelykauden jälkeen. Taimiston sijaintipaikka oli hyvin kylmä ja talvi 1899–1900 oli varsinainen pullonkaulatalvi, jolloin pakkanen kävi -33 °C:ssa. Pääosa lumipeitettä vailla olleista rodoista kuoli ja jäljelle jäi vain 14 kestävintä lajiketta. Tämä osin selittää Seidelin risteymien kestävyyttä, kuten myös se, että risteytyksissä käytettiin talvenkestäviksi tunnettuja lajeja (R. catawbiense, R. caucasicum, R. metternichii ja R. smirnowii).

Seidelin alppiruusuristeymiä hankittiin ja istutettiin Arboretum Mustilaan 1920- ja 1930-luvuilla. Pensaiden lajikenimiä ei kirjattu muistiin, mikä on sikäli harmillista, että monet näistä pensaista ovat vielä nykyisinkin jäljellä. Niinpä niiden kukkiessa suurin, yleensä violetein kukin jää kysymysten tulva suurelta osin vaille vastauksia. Seidelin lajikkeista monet ovat hyvin toistensa näköisiä ja vaikeita tunnistaa. Lue lisää »

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Seidelin alppiruusut
Heimo: 
Ericaceae
Suku: 
Rhododendron
Ryhmä: 
Seidel-ryhmä
Koko: 
1–3 m lajikkeesta riippuen.
Alkuperä: 
Seidelin taimisto Saksassa.
Kuvaus: 
Ainavihantia pensaita kussakin risteymässä käytettyjen kantavanhempien ominaisuuksien mukaisesti.
Kasvupaikka: 
Puolivarjo, keskiravinteinen, hapan, tuore tai kostea mutta läpäisevä maaperä.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I (II–III) lajikkeesta riippuen.

Rhododendron - alppiruusu 'Catawbiense Grandiflorum' - puistoalppiruusu

Rhododendron 'Catawbiense Grandiflorum' ©Susanna

'Catawbiense Grandiflorum' tai 'Grandiflorum' ei suotta ole saanut suomenkieliseksi nimekseen puistoalppiruusua. Se on ollut pitkään tunnetuin ja yleisin Suomessa istutettu alppiruusu. Se on tuuhea, muodoltaan pyöreä pensas, jonka korkeus vaihtelee metristä kolmeen metriin. Se on voimakaskasvuinen ja saattaa kasvaa puumaiseksi siellä missä lumi ei paina oksia maata vasten (kuten Mustilassa usein käy). Pensas soveltuu erinomaisesti taustaistutuksiin. Se on alppiruusuksi sinnikäs ja kestää hyvin lämpöä. Kukat ovat väriltään violetteja, ja niissä on kellanruskeaa kuviointia.

Lajike on nimetty Englannissa Watererin taimistossa jo 1850-luvulla ja sen taustasta on erilaisia näkemyksiä. Toisten mukaan se on luettavissa virginianalppiruusun (R. catawbiense) lajinsisäiseen muunteluun, kun taas toiset epäilevät sitä risteymäksi. Se on yksi niistä harvoista klassisista eurooppalaisista alppiruusulajikkeista, joiden talvenkesto riittää juuri ja juuri Etelä-Suomessa. Niinpä sen nupulliseksi hyödettyjä taimia yhä tuodaan Suomeen tuhatmäärin vuosittain.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Puistoalppiruusu
Heimo: 
Ericaceae
Suku: 
Rhododendron
Lajike: 
'Catawbiense Grandiflorum'
Koko: 
1–3 m.
Alkuperä: 
Lajike lienee luettavissa virginianalpiruusun (R. catawbiense) lajinsisäiseen muunteluun. A. Waterer toi lajikkeen markkinoille Englannissa.
Kuvaus: 
Jäykkäoksainen, ainavihanta pensas, jonka oksat Suomen oloissa painuvat alaspäin. Lehdet leveänsoikeita, paksuja rakenteeltaan, sileitä ja kiiltävähköjä yläpinnaltaan ja väriltään tummanvihreitä. Voimakaskasvuisena käyttökelpoinen taustaistutuksissa.
Kasvupaikka: 
Kukkiakseen hyvin vaatii runsaasti valoa, mutta viihtyy kyllä syvässäkin varjossa. Hapahko, läpäisevä kasvualusta. Keskiravinteinen, tuore kasvupaikka.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–II (III).

Paxistima myrsinites - kelasvarpu

Kelasvarpu on nimensä mukaisesti sukua tutummalle kelasköynnökselle (Celastrus orbiculatus), mutta ulkomuodoltaan muistuttaa enemmänkin pientä puksipuuta (Buxus sempervirens) tai ainavihantia tuhkapensaita (Cotoneaster). Se on nahkealehtinen, ainavihanta varpu tai matala pensas, joka kukkii toukokuussa pienenpienin mutta viehättävin tiilenpunaisin kukin.

Kelasvarpu on kotoisin Pohjois-Amerikan länsiosien havumetsistä. Tutkimusmatkailija Meriwether Lewis toi sen Idahon Kalliovuorilta kasvitieteilijöiden ihmeteltäväksi jo 1806. Ei ole tarkkaan tiedossa, milloin kelasvarpu on tullut Mustilaan, mutta nähtävästi se on kasvanut arboretumissa jo ainakin 50 vuotta hyvin menestyen.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Kelasvarpu
Heimo: 
Celastraceae
Suku: 
Paxistima
Laji: 
myrsinites
Koko: 
20–60 cm.
Kotipaikka: 
Läntinen Pohjois-Amerikka Alaskasta Kalliovuorille ja Kaliforniaan.
Kuvaus: 
Matava tai pystyrankainen, ainavihanta pensas. Vastakkain asettuneet pienet, nahkamaiset lyhytruotiset lehdet tuovat mieleen puksipuun. Punaruskeat kukat muodostuvat lehtihankoihin tiiviinä terttuina. Kukan halkaisija alle 1 cm.
Kasvupaikka: 
Puolivarjoinen–varjoinen, vähä–runsasravinteinen, kuiva tai tuore kasvupaikka.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–III. Kokeiltu Suomessa vain muutamassa paikassa, mutta oikealla alkuperällä pitäisi olla hyvin kestävä.

Vipuvoimaa EU:lta    AEKR        elykeskus_vari_fin

Syndicate content