Skip to main content

Alppiruusulaakso

Alppiruusulaakso

Avainsana(t)
Alppiruusulaakso

Alppiruusulaakso on kuuluisin Arboretumin alueista. Sen rakentaminen aloitettiin 1920-luvun lopulla. Apuna käytettiin puutarhasuunnittelijoita kuten Bengt Schalinia ja Paul Olssonia. Laaksoon haluttiin luoda metsäpuisto (engl. woodland garden), jossa kotimaisen metsän sekaan istutettaisiin ulkomaisia puita ja pensaita jäljitellen metsän luonnollista rakennetta.

Pensaskerrokseen valittiin alppiruusut ja välikerroksen puulajeiksi mm. lännenpihta (Abies lasiocarpa), kanadantuija (Thuja occidentalis) ja jättituija (Thuja plicata). Yhdessä kotimaisen männyn kanssa ne luovat metsikön kolmikerroksisen rakenteen, jossa ylimpänä, kaiken kattona ovat kotimaiset männyt. Välikerroksessa tuijat muodostavat "seiniä", jotka jakavat Alppiruusulaakson "huoneisiin".

Kasvupaikkana Alppiruusulaakso on koko Arboretumin parhaita. Maaperä on multava, kostea ja ravinteikas, ja laakson pohjalla kulkee pieni puro, joka kerää liiallisen kosteuden sekä tasoittaa lämpötilaoloja. Suurilatvuksiset männyt pidättävät osan auringonsäteilystä ja suojaavat siten puolivarjossa viihtyviä alppiruusuja ja perennoja. Männyt myös tasoittavat tuulioloja, jotka eivät Alppiruusulaaksossa muutenkaan ole epäsuotuisat, sillä laakso sijaitsee Arboretumin keskellä suojaisessa painanteessa. Yhdessä nämä tekijät luovat erinomaiset edellytykset niin alppiruusujen kuin muidenkin kasvien kasvulle. Lue lisää »

Anemone nemorosa f. alba plena - kertovalkovuokko

Anemone nemorosa f. alba plena ©jaakko

Valkovuokot (Anemone nemorosa) kukkivat Mustilassa massoittain toukokuun alkupuolella. Niiden jo lakastuessa toukokuun puolivälin jälkeen puhkeaa Alppiruusulaaksossa kukkaan valkovuokon kerrannaiskukkainen muoto (f. alba plena). Mattomaiset kasvustot suorastaan loistavat kukkiessaan kevätauringon paisteessa.

Kertovalkovuokon kukinta-aika tuntuu pitkältä, osin siksi että se kukkii luonnonvaraisten valkovuokkojen jälkeen, mutta kerrottu kukka myös kestää kauemmin. Yksinkertaisella kukalla pölytyksen tapahduttua käynnistyy siementen kehitys ja kukka lakastuu pian. Mitä kerrotumpi kukka on, sitä pienempi pölytysmahdollisuus. Kukka jää ikäänkuin odottelemaan pölyttäjiä, joita ei ilmaannu.

Mustilassa kerrottu valkovuokko näyttää satunnaisesti lisääntyvän myös siemenistä, sillä eri kasvustojen kukkien yksityiskohdissa on selviä eroavuuksia. Enimmäkseen kasvustot kuitenkin levittäytyvät hitaasti maanalaisten rönsyjen avulla.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Kertovalkovuokko
Heimo: 
Ranunculaceae
Suku: 
Anemone
Laji: 
nemorosa
Muoto (f.): 
alba plena
Koko: 
10–15 cm perenna.
Alkuperä: 
Luonnossa esiintyy harvinaisena kerrottuja muotoja, joita on otettu viljelyyn ja niistä taimistoilla kehitelty lajikkeita. Vanhimmat kerrottukukkaiset lajikkeet ovat olleet niin kauan viljelyssä, ettei tiedetä, mistä ne ovat lähtöisin.
Kuvaus: 
Tutun valkovuokon kerrannaiskukkainen muoto, jonka n. 0,5 cm paksut maavarret kasvavat pituutta, haarautuvat ja muodostavat hiljalleen mattomaista kasvustoa.
Kasvupaikka: 
Puolivarjoinen, keskiravinteinen, kuivahko tai tuore kasvupaikka.
Menestyminen: 
Lumen alla lienee kestävä Lapin rajoille asti.

Vipuvoimaa EU:lta    AEKR        elykeskus_vari_fin

Syndicate content