Skip to main content

Juhlapaikka

Symphoricarpos albus var. laevigatus - valkolumimarja

symphoricarpos_albus_var_laevigatus_hedelmat_jsaarinen.jpg

Valkolumimarjan huomaa parhaiten syksyllä, kun sen vahapintaiset valkoiset, lievästi myrkylliset marjat hohtavat pensaassa. Marjat pysyvät oksissa pitkään lehtien jo varistua. Pensas kukkii heinä–elokuussa hyvin huomaamattomin, korallinpunaisin ja kellomaisin kukin, joita ihaillakseen täytyy oksia tarkastella varsin läheltä.

Luontaisesti valkolumimarja kasvaa havumetsien aluskasvina Kalliovuorten Tyynenmeren puolella. Hyvin samannäköinen S. albus var. albus on kotoisin Kalliovuorten itäpuolelta.

Valkolumimarja leviää hyvin juurivesojen avulla, mikä on hyvä ottaa huomioon istutuspaikan valinnassa. Oksat ovat taipuisia ja kestävät hyvin lumen painoa. Mustilassa valkolumimarjaa kasvaa teiden varsilla, muun muassa parkkipaikan lähellä, Juhlapaikan liepeillä ja Lepistön mutkassa.

Englanniksi valkolumimarjan nimi on corpse berry, ruumismarja. Pohjois-Amerikan alkuperäisasukkaat pitivät sen valkoisia marjoja vaeltavien kuolleiden ravintona.

Valkolumimarja on monelle tuttu pihakasvi, mutta lumimarjoja on yhteensä viisitoista lajia, jotkut puna- tai vaaleanpunamarjaisia. Joitakin niistä kannattaisi kokeilla Suomessakin, esimerkiksi lajia S. orbiculatus.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Valkolumimarja
Heimo: 
Caprifoliaceae
Suku: 
Symphoricarpos
Laji: 
albus
Muunnos (var.): 
laevigatus
Koko: 
1–1,5 m pensas.
Kotipaikka: 
Läntinen Pohjois-Amerikka Kalliovuorten länsipuolella.
Kuvaus: 
Matalahko pensas. Pienet harmahtavanvihreät, leveänpuikeat lehdet. Kukat hyvin pienet, korallinpunaiset, kellomaiset, sisältä karvaiset, 3–15 kukan kimpuissa. Marjat valkoiset ja vahapintaiset. Ei syysväriä. Tekee juurivesoja.
Kasvupaikka: 
Aurinko–varjo, vähä- tai runsasravinteinen, tuore–kostea. Vaatimaton maanlaadun suhteen.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–V(VI).

Vipuvoimaa EU:lta    AEKR        elykeskus_vari_fin

Syndicate content