Skip to main content

Juhlapaikka

Aesculus glabra - ohionhevoskastanja

Aesculus glabra @hörsholm ©jr

Ohionhevoskastanja on kotoisin Yhdysvaltain Keskilännestä ja se on Ohion osavaltion nimikkopuu. Luontaisena se kasvaa rehevillä mailla jokilaaksoissa. Se ei ole aivan yhtä suurikasvuinen kuin balkaninhevoskastanja (A. hippocastanum), mutta suuri ja leveälatvuksinen puu siitäkin tulee. Lehdet ovat sirommat kuin eurooppalaisella sukulaisella ja tiheä lehvästö luo alleen hyvin syvän varjon.

Ohionhevoskastanja tulee lehteen aikaisin ja kukkii lehtien puhjettua kellanvihrein kukkatertuin, jotka eivät ole yhtä näyttäviä kuin balkaninhevoskastanjalla, sillä kukat pysyvät melko suljettuina. Ohionhevoskastanja on koristeellisimmillaan syksyllä, kun se saa liekehtivän oranssin syysvärinsä.

Ohionhevoskastanjan paksu, korkkimainen kaarna ja kukat ovat pahanhajuisia varoittaen puun myrkyllisyydestä. Myrkyllisiä, piikkikuorisia siemeniä ja juuria alkuasukkaat käyttivät joskus hyväkseen kalastaessaan. Lampeen heitetyt siemenet tainnuttivat kalat, jonka jälkeen ne pystyi noukkimaan vedestä paljain käsin.

Arboretum Mustilassa innostuttiin ohionhevoskastanjasta 1993 siemenkeruumatkalla. Hyisten preerioiden liepeillä hyvin menestyneistä puista kerättiin tuolloin siemeniä, joiden jälkeläisiä nykyisin kasvaa kukkivana Oulua myöten. Useimmista amerikkalaisista puulajeista poiketen ohionhevoskastanja tuleentuu aikaisin, joten Suomessakin sen syysväreistä ehditään nauttia ennen pakkasten tuloa.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Ohionhevoskastanja
Heimo: 
Hippocastanaceae
Suku: 
Aesculus
Laji: 
glabra
Koko: 
Suomessa täysikasvuisena 4–7 m; voi luontaisella alueella olla kookkaampi.
Kotipaikka: 
Yhdysvaltain Keskilänsi.
Kuvaus: 
Leveälatvuksinen, pieni puu, viisilehdykkäiset lehdet ja vihertävät, pystyt kukkatertut lehtien puhjettua; joillain yksilöillä erittäin näyttävä oranssinpunainen ruska.
Kasvupaikka: 
Aurinkoinen tai puolivarjoinen paikka, keski–runsasravinteinen, tuore kasvualusta.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–III(–V).

Aesculus pavia - mississippinhevoskastanja

Aesculus pavia ©jr

Pensasmainen mississippinhevoskastanja on tutun balkaninhevoskastanjan (A. hippocastanum) pieni- ja punakukkainen sukulainen Yhdysvaltain "syvästä etelästä". Vaikka sen käyttöarvo pienikokoisena puuna olisi tiiviisti rakennetuissa ympäristöissä suuri, se ei ole ollut merkittävä koristekasvi. Sen sijaan balkanin- ja mississippinhevoskastanjan risteymä, punahevoskastanja (A. × carnea) on erittäin suosittu koristepuu niin Euroopassa kuin Pohjois-Amerikassakin.

Mississippinhevoskastanja muuntelee suuresti muun muassa kasvutavan ja kukkien värin osalta. Syvimmillään verenpunaisissa kukissa voi luonnossa nähdä kolibreja mettä nauttimassa.

Vaikka mississippinhevoskastanja on kotoisin seudulta, jonka ilmasto poikkeaa suuresti suomalaisesta, on Arboretumin Juhlapaikalle istutettu yksilö menestynyt erinomaisesti ja jopa kukkinutkin. Hevoskastanjan suvussa useimmilla lajeilla on havaittu hyvin laaja ilmastollinen sietokyky ja tämän eteläisen pikkupuun menestymistä voi pitää teorian vahvistajana.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Mississippinhevoskastanja
Heimo: 
Hippocastanaceae
Suku: 
Aesculus
Laji: 
pavia
Koko: 
3–4 m, luonnossa usein vähän kookkaampi.
Kotipaikka: 
Pohjois-Amerikan kaakkoisosat Texasista Floridaan.
Kuvaus: 
Yleensä pensasmainen, punakukkainen pikkupuu.
Kasvupaikka: 
Aurinkoinen tai puolivarjoinen, keski- tai runsasravinteinen, kuiva–tuore; tarvitsee lämpimän ja suojaisen kasvupaikan.
Menestyminen: 
Oletettu talvenaraksi, mutta menestynyt Mustilassa moitteettomasti jo yli 10 v ajan.

Sambucus ebulus - ruohoselja

sambucus_ebulus_kumpula_kristiantheqvist.jpg

Ruohoselja on tutummasta terttuseljasta (S. racemosa) poiketen monivuotinen ruohovartinen kasvi eli perenna. Sen haarautumattomat, lehtevät varret kasvavat yhdessä kesässä jopa kahden metrin mittaan. Ruohoselja tekee loppukesällä 10–15 sentin levyiset valkokukkaiset huiskilot pitkien varsien latvoihin, ja syksyllä kukista kehittyy mustia marjoja. Ruohoselja ei ole pienen pihan kasvi, sillä se leviää vahvojen maavarsien avulla laajaksi kasvustoksi.

Ruohoseljan voi löytää perennahinnastosta merkinnällä "koko kasvi myrkyllinen". Tästä vakuutena kasvilla on vahva ja epämiellyttävä haju. Entisaikoina uskottiin, että vahvanhajuisella kasvilla on myös vahvat vaikutukset. Ruohoseljan kaikkia osia onkin käytetty lääkinnässä. Se oli "täydellinen apteekki" eli joka vaivaan löytyi apu. Lisäksi marjoista saatiin hiusväriä ja kankaiden värjäykseen voitiin käyttää kaikkia kasvinosia.

Ruohoseljan englanninkielinen nimi on peräisin 1500-luvulta. Danewort (myös Daneblood) viittaa uskomukseen, että ruohoselja on syntynyt tanskalaisten verestä. Kasvia nimittäin löytyi paikoilta, joilla englantilaiset ja tanskalaiset olivat muinoin taistelleet. Kenties realistisempi selitys on, että sitä oli istutettu kaatuneiden muistoksi.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Ruohoselja
Heimo: 
Caprifoliaceae
Suku: 
Sambucus
Laji: 
ebulus
Koko: 
100–200 cm perenna.
Kotipaikka: 
Etelä- ja Keski-Eurooppa, Aasian lounaisosat.
Kuvaus: 
Suorat, haarautumattomat versot, vastakkainen lehtiasento. Valkoiset kukinnot, mustat marjat. Leviää maavarren avulla.
Kasvupaikka: 
Kaikenlaiset paikat käyvät paitsi aivan varjoisat, korkeus riippuu kasvupaikan ravinne- ja kosteusoloista
Menestyminen: 
Mustilassa menestyy moitteetta, muualla vähän kokeiltu.

Vipuvoimaa EU:lta    AEKR        elykeskus_vari_fin

Syndicate content