Skip to main content

Picea

Picea omorika - serbiankuusi

Avainsana(t)

Serbiankuusi on kotoisin entisestä Jugoslaviasta. Tämä ennen viimeisintä jääkautta myös pohjoisempana Euroopassa kasvanut laji muodostaa nykyisin vain pieniä metsiköitä Sarajevon itäpuolisessa vuoristossa 1000- 1500 m korkeudella. Laji on Eteiä-Suomessa yleinen pihojen ja puistoistutuksien koristepuuna sekä viimeaikoina käytetty myös mm. joulukuusenviljelyssä. Lajin suosio perustuu sen kapeaan, tiiviiseen ja tuuheaan kasvutapaan, alta hopeahohtoisiin neulasiin sekä jo nuorena syntyviin koristeellisiin käpyihin.

Serbiankuusi on myös ollut oikeastaan ainoa ulkomainen kuusilaji (Picea), joka vielä 80 vuotiaana on poikkeuksetta terve ja elinvoimainen. Mm. esim. mustakuusi ja valkokuusi ovat usein voimakkaimman kasvuvaiheen päätyttyä 70 vuoden jälkeen olleet varsin alttiita erilaisille hyönteistuhoille. Ongelma saattaa johtua toki sopimattomasta siemenalkuperästä.

Serbiankuusi ei ole erityisen vaativa kasvupaikkansa suhteen, vaan sen vaatimukset muistuttavat pitkälti omaa kuustamme. Taimikasvatusvaiheessa laji ei siedä veden seisomista talvisaikaan juuristolla. Myöskään istutuskuoppia ei tule tehdä siten, että siihen voisi kerääntyä jäätyvää vettä. Tulee myös muistaa, että serbiankuusella kuten monella muullakin ulkomaisella havupuulajilla on aivan samat taimivaiheen tuholaiset kuin omillakin havupuillamme. Näihin kuuluvat mm. halla, tukkimiehentäi, myyrät ja paikoin myös hirvet.

Serbiankuusi menestyy koristepuuna Oulun - Kajaanin korkeudella, missä se tosin kaikkein ankarimpina talvina on saanut pakkasvaurioita. Serbiankuusi tulisi hyvin kapeana puulajina istuttaa pienenä havupuuryhmänä sillä yksin jätettynä hoikka puu, joka aikanaan kasvaa jopa 30 metriä pitkäksi, saattaa näyttää koomiselta. Lue lisää »

Kasvin perustiedot
Suku: 
Picea
Laji: 
omorika

Picea engelmannii - Engelmanninkuusi

Engelmanninkuusi kasvaa Kalliovuorilla Brittiläisen Kolumbian keskiosista etelään. Laji on hyvin tunnusomainen juuri Kalliovuorille, eikä se muutoin kasva kuin Kaskadeilla. Engelmanninkuusi esiintyy pohjoisessa 450 metrin korkeudesta aina 3 700 metrin korkeudelle Arizonassa ja New Mexicossa. Se muodostaa metsänrajaa mm. lännenpihdan kanssa. Alempana vuorten rinteillä laji kasvaa usein laajoina puhtaina metsinä.

Engelmanninkuusi on pitkäikäinen puu saavuttaen jopa 500 vuoden iän. Puu on melko suurikokoinen kasvaen parhaimmillan jopa 50 metriä korkeaksi. Suomessa engelmanninkuuset eivät ole aivan yltäneet kotimaisen kuusen kasvulukuihin. Ne ovat vanhemmalla iällä usein myös olleet alttiita tyvilaholle sekä erityisesti kaarnakuoriaisten tuhoille.

Tämän siemenpaketin siemenerä on hyvin korkealta Coloradosta, ja taimet tulevat olemaan hieman hopeisia väritykseltään. Aippiiniset eteläiset alkuperät vaativat yleensä runsaasti valoa, niin myös tämä laji.

Kasvin perustiedot
Suku: 
Picea
Laji: 
engelmannii

Ulsike 1993: 32. Picea glauca var. densata - tiheävalkokuusi

Ulkomaisten kasvilajien menestymistutkimuksessa eli Ulsike-projektissa laadittiin vuosien 1992-1997 koelajeista kuvaukset. Tämän sivun tiedot koskevat siten tiettyä koesiemenerää ja ovat saattaneet päivittyä mm. Ulsike-projektista saatujen kokemusten perusteella.

koe-erän tunnus: K09-93-025

alkuperä: Black Hills, E-Dakota, USA 1 500 m mpy 44 00' x 104 00'

Valkokuusi (Picea glauca) kasvaa Pohjois-Amerikassa Atlantilta Tyynelle valtamerelle. Pohjoisimmat alkuperät soveltuvat jopa aivan Suomen pohjoisosiin. Päälajilla ei kuitenkaan ole erityistä koristearvoa ja suurin mielenkiinto kohdistuu sen metsätalouskäyttömahdollisuuksien selvittämiseen maan pohjoisosissa. Valkokuusesta tunnetaan kuitenkin lukuisia väri- ja kasvutapamuotoja, joita on yleisesti maailmalla käytetty viherrakentamisessa. Tutuin meille lienee kartiovalkokuusi (Picea glauca 'Conica'), joka kovina pakkastalvina on kärsinyt pahoin myös aivan Etelä-Suomessa.

Etelä-Dakotassa, Kalliovuorten itäpuolella Black Hills- vuorialueella kasvaa luonnonvaraisena tiivismuotoinen ja hidaskasvuinen "Mustien Mäkien kuusi ". Valkokuusesta laji eroaa paitsi pienemmän kokonsa myös hieman harmahtavien neulastensa puolesta. Mantereinen ja korkea alkuperä antaisi syyn olettaa, että tämä mielenkiintoinen alalaji menestyisi myös Suomen ilmastossa.

Valkokuusen siemen itää ilman esikäsittelyä. Siementä tulee liottaa ennen kylvöä 1 vrk. Kylvös peitetään ohuella hiekkakerroksella, jonka paksuus on riittävä, kun siemen on peittynyt. Liiallinen hiekkakerros hidastaa siemenen itämistä ja saattaa lisätä epänormaalien taimien määrää.

Kasvin perustiedot
Suku: 
Picea
Laji: 
glauca var. densata

Vipuvoimaa EU:lta    AEKR        elykeskus_vari_fin

Syndicate content