Skip to main content

Picea

Picea meyeri - meyerinkuusi

A. F. Tigerstedt mainitsee kuusilajin Picea meyeri vuonna 1921 julkaistussa Havupuut-kirjassaan. Hän luetteli Mustilan Kotikunnaalta puuttuvia kiinalaisia kuusilajeja ja päätti virkkeen sanoihin: ”joista vähitellen yksi toisensa jälkeen voitaneen saada [Mustilaan]”. Joillakin lajeilla on mennyt kenties kauemmin kuin valtioneuvos osasi arvellakaan: meyerinkuusi istutettiin arboretumiin vasta 1991.

Kiinan pohjoisista maakunnista kotoisin oleva meyerinkuusi muistuttaa suuresti kiinankuusta (P. asperata), ja sillä on samaan tapaan siniharmaat neulaset. Meyerinkuusi ei kärsi sienitaudeista pohjoisamerikkalaisen okakuusen (P. pungens) tavoin, ja siitä on tullut nopeasti suosittu koristepuu etenkin Yhdysvaltojen kosteakesäisillä alueilla. Suomessa sitä ei ole kasvatettu juuri lainkaan. Mustilan meyerinkuuset kasvavat Alppiruusulaakson eteläreunassa ja ovat kasvaneet todella hitaasti karulla, kuivalla kasvupaikallaan, mutta eivät koskaan ole kärsineet talvipakkasista.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Meyerinkuusi
Heimo: 
Pinaceae
Suku: 
Picea
Laji: 
meyeri
Koko: 
Hidas- ja pienikasvuinen. Mustilassa saavuttanut 25 vuodessa 4 m mitan.Kotiseudullaan jopa 30 m.
Kotipaikka: 
Pohjois-Kiina.
Kuvaus: 
Harmaaneulasinen kuusi.
Kasvupaikka: 
Aurinko–puolivarjo, keski- tai runsasravinteinen, tuore.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–?.

Picea mariana - mustakuusi

picea_mariana_latvus_jreinikainen.jpg

Mustakuusi on kotoisin Pohjois-Amerikasta, jossa se kasvaa leveänä vyöhykkeenä Alaskasta New Foundlandiin ja Suurten järvien alueelle. Levinneisyysalueensa eteläosissa se kasvaa soisilla korpimailla, pohjoisempana myös kuivemmilla kangasmailla. Mustakuusi on pienikokoinen ja hoikkarunkoinen puu, jonka latvus on hyvin kapean kartiomainen. Neulasten väri vaihtelee tummanvihreästä sinivihreään tai sinivalkoiseen. Kävyt ovat lyhyitä ja palleromaisia. Usein ne ovat tiheinä rykelminä latvuksen huipussa ja jäävät sinne useiksi vuosiksi. Mustakuusen erityinen ominaisuus on, että se uudistuu suurimmassa osassa levinneisyysaluettaan tehokkaasti myös taivukkaista, maahan painuneista ja juurtuneista alaoksistaan.

Mustakuusi on Suomessa hyvin menestyvä mutta lyhytikäinen puu. Mustilan Arboretumin alueella kaikki vanhat mustakuusikot ovat kuolleet hyönteistuhoihin. Uusia istutuksia on 1990-luvulta lähtien tehty useilla eri alkuperillä muun muassa Arboretumin länsiosassa sijaitsevaan kuusilajien kokoelmaan. Oikein valittu, hyvin viihtyvä alkuperä on vastustuskykyisempi tuhoille. Arboretumin länsipuolella, Mustilan kartanon metsissä kasvaa New Hampshiren alkuperää oleva vanha metsikkö, joka edelleen on hyväkuntoinen.

Mustakuusella on suomalaiselle metsätaloudelle annettavaa lähinnä poikkeusoloissa. Sitä on käytetty esimerkiksi kylmien turvemaiden metsityksessä. Talvenkestävä, tuuhea ja kohtuullisen kokoinen mustakuusi on kuitenkin monikäyttöinen ja sinnikäs koristepuu. Viime vuosikymmeninä sitä on jonkin verran käytetty myös joulukuusenviljelyssä.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Mustakuusi
Heimo: 
Pinaceae
Suku: 
Picea
Laji: 
mariana
Koko: 
Suomessa täysikokoisena 10–20 m.
Kotipaikka: 
Pohjois-Amerikan pohjoisosat Alaskasta Newfoundlandiin.
Kuvaus: 
Kapea- ja tuuhealatvuksinen havupuu. Neulaset lyhyitäL ja siniharmaita. Jo nuorissa puissa on runsaasti pieniä käpyjä tiiviinä ryppäinä.
Kasvupaikka: 
Aurinko–varjo, vähä–keskiravinteinen, tuore–märkä, hapan, myös sopii savi- tai turvepitoinen maa.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–VIII, maan eri osiin soveltuvat parhaiten eri alkuperät.

Picea jezoënsis - ajaninkuusi

picea_jezoensis_latvus_jsaarinen.jpg

Kaunis ajaninkuusi on Itä-Venäjän rannikkoalueen ja Japanin pohjoisosien tärkein kuusilaji, joka kasvaa parhaimmillaan suureksi, jopa 50–60 metrin pituiseksi. Sen oksat kasvavat leveästi ja kohenevasti kerroksittain ja latvaoksat ovat monien Kaukoidän havupuiden tyyliin hieman yläviistot. Neulasten alapinnan valkoiset ilmarakojuovat antavat latvukselle viehättävän kimalluksen aamu- ja ilta-auringon valossa.

Mustilassa kasvaa kaksi hyväkuntoista vanhaa ajaninkuusimetsikköä. Atsalearinteen eteläpuolella Maaherranpolulla kasvavat ajaninkuuset on kylvetty vuonna 1907 siemenistä, jotka Mustilan "hovihankkija" Johannes Rafn toimitti Japanista. Etelärinteen länsipäähän 12-vuotiailla taimilla vuonna 1936 istutetun metsikön alkuperä on Hokkaidon saari. Kummankin metsikön puut ovat iästään huolimatta erittäin hyvässä kunnossa, eivätkä ole ränsistyneet ennen aikojaan monien amerikkalaisten kuusilajien tapaan. Tämä kertoo lajin ja käytetyn alkuperän hyvästä sopeutumisesta Mustilan olosuhteisiin.

Arboretumin länsiosassa sijaitsevaan kuusilajien kokoelmametsikköön on parhaillaan rakenteilla pienimuotoinen ajaninkuusen alkuperäkoe. Nuorista taimista on jo havaittu Mantšurian ja Korean rajalla sijaitsevasta Changaivuoristosta kotoisin olevan ajaninkuusen myöhäinen kasvuunlähtö muihin verrattuna, mistä johtuu sen parempi hallankesto. Muut alkuperät avaavat silmunsa hyvin aikaisin keväällä ja tarvitsevat taimivaiheessa ehdottomasti suojapuuston keväthalloja vastaan.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Ajaninkuusi
Heimo: 
Pinaceae
Suku: 
Picea
Laji: 
jezoensis
Koko: 
Suomessa täysikokoisena 15–25 metriä.
Kotipaikka: 
Japani, Venäjän Kaukoitä, Korean niemimaa ja Mantšuria Itä-Aasiassa.
Kuvaus: 
Leveän kartiomainen, kaunislatvuksinen havupuu. Neulasten alapinta on vaalea.
Kasvupaikka: 
Puolivarjo, keskiravinteinen, tuore–kostea, runsasturpeinen.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–IV–?, alkuperä vaikuttaa menestymiseen. Useimmat alkuperät taimena hallanarkoja ja istutettava suojapuuston turviin.

Vipuvoimaa EU:lta    AEKR        elykeskus_vari_fin

Syndicate content