Skip to main content

Larix

Larix gmelinii var. japonica (Larix kamtschatica, Larix kurilensis) - kuriilienlehtikuusi

larix_gmelinii_japonica_ruska_jsaarinen.jpg

Kuriilienlehtikuusen luontainen levinneisyysalue Itä-Aasiassa käsittää Kuriilien saariryhmän lisäksi Sahalinin saaren ja eräiden tulkintojen mukaan Kamtšatkan niemimaan. Suomessa sitä voidaan viljellä Keski-Suomea myöten. Kuriilienlehtikuusi on helppo tunnistaa pitkistä, laakeista oksista, jotka luovat metsikköön aivan erityisen tunnelman. Ruskettuneet neulaset pysyvät puissa myöhään syksyyn aina lumentuloon asti.

Arboretumin vanhimmat kurilienlehtikuuset on istutettu vuonna 1919 Pohjoisrinteelle ja Lepistöön. Suurin metsikkö puiston länsiosassa Nokkalassa on kymmenkunta vuotta nuorempi. Kuriilienlehtikuusi tuntuu menestyvän hyvin mitä erilaisimmilla metsätyypeillä. Komein metsikkö kasvaa talvikkityypin savimaalla, joka on rehevä mutta kova kasvualusta.

Mustilassa kasvavista lehtikuusilajeista on kuriilienlehtikuusi yhdessä siperian- ja euroopanlehtikuusen (L. sibirica, L. decidua) kanssa osoittautunut lupaavimmaksi lehtikuuseksi metsätalouden kannalta. Kuriilienlehtikuusi on nuorena erittäin nopeakasvuinen ja jo neljän vuoden iässä huomattavasti muita lehtikuusilajeja kookkaampi. Se saavuttaa nopeasti tukkipuun mitat, mikäli harvennukset ovat riittävän voimakkaita.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Kuriilienlehtikuusi
Heimo: 
Pinaceae
Suku: 
Larix
Laji: 
gmelinii
Muunnos (var.): 
japonica
Koko: 
Suomessa täysikokoisena 15–33 m.
Kotipaikka: 
Kuriilit ja Sahalinin saari Itä-Aasiassa.
Kuvaus: 
Kasvaa nopeasti suureksi, leveälatvuksiseksi puuksi. Laakeat oksat kasvavat kauniisti tasossa. Syysväri on keltainen tai kellanruskea ja kestää joulukuuhun asti.
Kasvupaikka: 
Vaatii kasvupaikallaan runsaasti valoa. Menestyy keski- tai runsasravinteisessa maaperässä, myös savimailla.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–VI.

Larix gmelinii var. gmelinii - dahurianlehtikuusi

larix_gmelini_kapy_jreinikainen.jpg

Dahurianlehtikuusi on kotoisin kylmimmästä Itä-Siperiasta ja siitä muodostuvat maailman pohjoisimmat metsät Taimyrin niemimaalla Jäämeren äärellä. Myös pohjoisen pallonpuoliskon kylmimmällä alueella, Verhojanskvuoristossa, jossa on mitattu -70 C-asteen pakkasia, dahurianlehtikuusi kasvaa ja sinnittelee kuivan kesän läpi ikiroudasta sulavan kosteuden turvin. Sen oletetaankin menestyvän koko Suomessa.

Kestävyytensä lisäksi dahurianlehtikuusella on muitakin hyvä ominaisuuksia. Se kasvaa kotiseuduillaan järeäksi puuksi, parhailla kasvupaikoilla jopa 35-metriseksi ja paksurunkoiseksi. Lajia kasvaa Suomessa vähän eikä se täällä välttämättä kehity samoihin mittoihin. Esimerkiksi Mustilassa Pähkinärinteeseen 1910-luvulla istutetut puut ovat pysyneet paljon matalampina, vain 12–18-metrisinä. Kasvutavaltaan kartiomaisten puiden leveät oksat kasvavat vaakatasossa. Kävyt ovat pieniä, enintään parisenttisiä.

Tämä harvoin viljelty puu sopisi hyvin viheralueiden istutuksiin pohjoisessakin Suomessa, jossa se luultavasti menestyisi Etelä-Suomea paremmin, kunhan käytetään sopivaa alkuperää. Sen monipuolisuutta lisää kyky kasvaa turvemailla ja tiivistyneillä kasvualustoilla.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Dahurianlehtikuusi
Heimo: 
Pinaceae
Suku: 
Larix
Laji: 
gmelinii
Muunnos (var.): 
gmelinii
Koko: 
Suomessa täysikokoisena 10–20 m, kotiseudullaan jopa 35 m.
Kotipaikka: 
Itä-Siperia, Venäjän Kaukoidän ja Mantšurian pohjoisosat.
Kuvaus: 
Keskikokoinen, kartiomainen lehtikuusi, jonka leveä oksisto kasvaa vaakatasossa. Lehdet 2– 4 cm, kävyt 1–2 cm.
Kasvupaikka: 
Aurinkoinen, tuore, keski- tai runsasravinteinen. Kasvaa myös turvemaalla.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet (I) II–VIII.

Larix decidua var. polonica - puolanlehtikuusi

larix_decidua_polonica_yleiskuva_jsaarinen.jpg

Puolanlehtikuusi on Keski-Puolan ylängöillä kasvava euroopanlehtikuusen (L. decidua) muunnos, jota jotkut kasvitietelijät pitävät käpymuodon perusteella euroopan- ja siperianlehtikuusen jäänteenomaisena välimuotona.

1920-luvulla Lepistöön teitten risteykseen istutetussa puolanlehtikuusikossa kasvavat nykyisin Mustilan kookkaimmat lehtikuuset. Pisimpien puiden pituudeksi on jo vuosituhannen vaihteessa mitattu yli 35 metriä. Paksuine, mutkaisine runkoineen ja riippuvine oksineen ne ovat erittäin koristeellisia varsinkin keväällä uusien neulasten vasta puhjettua helakanvihreinä.

Puolanlehtikuusta on kasvatettu Suomessa hyvin vähän. Se on täysin kestävä ainakin Etelä-Suomessa, luultavasti pohjoisempanakin.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Puolanlehtikuusi
Heimo: 
Pinaceae
Suku: 
Larix
Laji: 
decidua
Muunnos (var.): 
polonica
Koko: 
Suomessa täysikokoisena 20–35 m.
Kotipaikka: 
Puola.
Kuvaus: 
Nopeakasvuinen ja kookas, usein mutkarunkoinen lehtikuusi, jonka oksat riippuvat kauniisti hieman rauduskoivun tapaan.
Kasvupaikka: 
Viihtyy aurinkoisilla kasvupaikoilla, keski- tai runsasravinteisessa maaperässä.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–IV.

Vipuvoimaa EU:lta    AEKR        elykeskus_vari_fin

Syndicate content