Abies

Aitopihta kasvaa varsin suppealla alueella Pohjois-Amerikan läntisellä rannikkovyöhykkeellä lähinnä Kaskadivuoristossa Washingtonin pohjoisrajalta Oregonin ja Kalifornian rajalle. Alueella sataa runsaasti ja talvisin lumipeite on paksu. Aitopihta muodostaa sekametsiä muiden havupuiden kanssa. Useimmista pihdoista poiketen se saattaa elää jopa 300 vuotta.

Aitopihta on muodoltaan eräs kauneimmista pihtalajeista. Se tunnettiin aiemmin tieteellisellä nimellä Abies nobilis, "jalo pihta". Nimi kuvasi hyvin puun ylevää kauneutta. Leikkohavualalla aitopihta tunnetaan myös kuningaspihtana ja sinikuusena. Tanskassa hopeanhohtoisia havuja kasvatetaan koristehavutuotannossa suuressa mitassa. Brittein saarilla aitopihtaa on pienissä määrin viljelty myös puhtaasti puuntuotosmielessä.

Harmaan- tai sinertävänvihreät neulaset ovat helposti tunnistettavalla tavalla käyriä, osittain kampamaisesti ja osittain oksan peittäviä, ja ne kuivuvat varisematta paikoilleen. Suurten käpyjen suojussuomut ovat selvästi esillä ja taakäänteisiä.

Aitopihdan kasvatusta on kokeiltu Suomessa hyvin vähän. Huolellisesti valitulla alkuperällä se saattaa menestyä Etelä-Suomessa laajemminkin, mutta todennäköisesti ainakin rannikkovyöhykkeellä. Aitopihta ei kasvata syvää paalujuurta, vaan juuristo jää hyvin pinnalliseksi ja saattaa nuorena kärsiä kuivuudesta. Lumisten vuoristojen puuna se on myös taimena herkkä ahavalle ja kevätauringolle.

Troijanpihta kasvaa Turkin länsiosissa suppealla vuoristoalueella. Tieteellinen nimi equi-trojani viittaa antiikin tarusta tunnettuun Troijan puuhevoseen, jonka raaka-aineena läheisillä vuorilla kasvava pihta olisi hyvinkin voinut toimia. Troijanpihta ja muut vähän-Aasian vuoristoissa kasvavat pihdat ovat aiheuttaneet kasvitieteilijöille päänvaivaa, sillä rikkonaisella levinneisyysalueellaan niistä ei ole kehittynyt selvärajaisia lajeja. Nykyään troijanpihta tavallisesti yhdistetään turkinpihdan (Abies bornmuelleriana) kanssa kaukasianpihdan (A. nordmanniana) läntiseksi alalajiksi. Kaukasianpihtaa ne muistuttavatkin pitkine, peittävine neulasineen ja tuuheine, leveine oksineen.

Troijanpihta kasvaa Suomessa aivan menestymisensä rajoilla. Mustilassa se on kuitenkin menestynyt hämmästyttävän hyvin ja palelluttanut ainoastaan latvojaan ankarina talvina.

Kauniskasvuinen kaukasianpihta lienee nykyään Euroopan taloudellisesti tärkein pihtalaji – ei niinkään luontaisella kasvualueellaan Kaukasusvuorilla, vaan Länsi-Euroopassa joulupuutuotannossa. Se on näyttävyydeltään lähes purppurapihdan (A. amabilis) luokkaa. Pitkät neulaset peittävät oksat tuuheasti joka suuntaan siirottaen, ja oksat kasvavat kauniina, säännöllisinä kiehkuroina. Lauhkean, mereisen ilmaston alueella kotiseudullaan kaukasianpihta saavuttaa parhaimmillaan jopa 70 metrin mitan ja kasvaa siten korkeammaksi kuin mikään muu puulaji Euroopassa.

Vaikka kaukasianpihta on saanut nimensä suomalaisen löytäjänsä, kasvitieteilijä Aleksander von Nordmannin mukaan, laji ei sitkeistä yrityksistä huolimatta ole osoittautunut Suomessa talvenkestäväksi. Mustilan vanhoista koeistutuksista on jäljellä 2 huonokuntoista puuta. Mustilassa kuitenkin uskotaan, että Kaukasusvuorten sisäosista ja Pontisten vuorten takaa on mahdollista löytää aiempaa kestävämpiä alkuperiä. Uusien koeistutusten siemenet ovat peräisin luontaisen kasvualueen mantereisemmista osista, ja niiden kasvua ja talvenkestoa seurataan varovaisen toiveikkaana.