Skip to main content

Muut alueet

Länsi-Venäjä

Venäjältä ei ole tuotu kovinkaan montaa kasvilajia, mutta niiden merkitys on niin Mustilan kuin koko Suomenkin dendrologian kannalta erittäin suuri. Siperianpihta (Abies sibirica), siperiansembra (Pinus cembra ssp. sibirica) sekä siperianlehtikuusi (Larix sibirica) on kaikki tuotu Suomeen jo 1700- ja 1800-lukujen aikana ja ne kuuluvat yhä yleisimpien Suomessa viljeltyjen ulkomaisten havupuiden joukkoon. 

Kaukasia ja Vähä-Aasia

Kaukasus-vuoristossa ja sen liepeillä, Venäjälle kuuluvilta Kaukasuksen pohjoisrinteiltä Kurdistaniin asti, ilmasto vaihtelee rannikon teenviljelyolosuhteista sisämaan karuun ja äärevään mannerilmastoon asti. Väliin mahtuu myös Suomea ilmastollisesti vastaavia alueita, joiden rikasta kasvillisuutta ei ole alkuunkaan täydessä laajuudessaan vielä Suomessa kokeiltu johtuen mm. alueiden vaikeapääsyisyydestä. Kaukasuksen alueella (kuten Balkanillakin) on säilynyt paljon kasvilajistoa jääkautta edeltäviltä ajanjaksoilta, jolloin Euroopan metsien lajisto oli paljon nykyistä runsaampi. Kenties huomattavin ja parhaiten menestyvä Kaukasuksen laji Mustilassa on kaunis nukka-alppiruusu (Rhododendron smirnowii), joka luonnossa kasvaa vuoristossa puurajan tuntumassa ja sen yläpuolella. Kohtalaisen hyvin menestyvät kaukasianpihta (Abies nordmanniana ssp. nordmanniana), turkinpihta (Abies nordmanniana ssp. equitrojani), idänkuusi (Picea orientalis) ja kaukasiansiipipähkinä (Pterocarya fraxinifolia).

Keski-Aasia

Keski-Aasian vuoristoissa (Altai, Tienshan, Pamir) vallitsee paikoitellen Suomea muistuttava ilmasto. Mustilassa on toistaiseksi koekasvatettu lähinnä joitain altailaisia kasvikantoja, mm. siperianpihtaa (Abies sibirica) ja altainalppiruusua (Rhododendron dauricum ssp. ledebourii). Ne ovat menestyneet Mustilassa hyvin.

Länsi-Kiina

Länsi-Kiinan ja Tiibetin rajaseutujen vuoristoissa ilmasto vastaa paikoitellen hyvin paljon Suomea. Kasvillisuus sielläkin on hyvin rikasta, mutta alueiden vaikeapääsyisyydestä johtuen siemeniä sieltä on saatu vain harvoin. Kiinassa 1900-luvun alkupuolella liikkuneiden kasvienmetsästäjien kultamaat sijaitsivat pääosin etelämpänä, jossa ilmasto on Suomea ajatellen liian leuto. Niinpä heidän keräämäänsä lajistoa on Mustilassa nykyisin enää vähän jäljellä. Huomattavimmat länsikiinalaiset puuvartiset kasvit Mustilassa ovat kasvienmetsästäjä Joseph Rockin siemenistä kasvatetut kiinankuuset (Picea asperata) sekä eräät lehdistöltään kauniit villialppiruusut (Rhododendron przewalskii ja Rhododendron rufum), jotka eivät kuitenkaan ole koskaan kukkineet, johtuen luultavasti erilaisista valo-olosuhteista. Mikäli siementen keruuta pystyttäisiin tekemään ilmastollisesti sopivissa paikoissa, hyvin menestyviä kasveja löydettäisiin luultavasti paljon enemmän. Lajien runsaus Tiibetin ylängön liepeillä on ainutlaatuisen suuri ilmaston kylmyyteen nähden.

Patagonia

Eteläisetä pallonpuoliskolta löytyvät pohjoista temperaattista ja boreaalista vastaavat antitemparaattinen ja antiboreaalinen vyöhyke. Ilmasto näillä alueilla on kuitenkin yleensä hyvin mereistä, muistuttan pikemminkin Norjan tai Skotlannin rannikkoa kuin Suomea. Etelä-Amerikan Patagoniasta löytyy kuitenkin pieniä vuoristoalueita, joissa talvilämpötilat ovat huomattavan kylmiä, ja joissa siltä kasvaa puuvartisia kasveja. Nämä alueet ovat erittäin syrjäisiä, ja niiden kasvimahdollisuudet ovat Mustilassa ja koko Suomessa toistaiseksi täysin kokeilematta. 

 

Vipuvoimaa EU:lta    AEKR        elykeskus_vari_fin